Oikopolut


Tuotemerkit

Kaikki tuotemerkit

Kategoriat

Tuote lisättiin
ostoskoriisi.
Tuote lisättiin
ostoskoriisi.

Opas: Koiraharrastukset esittelyssä - Agility

Aktiivinen tekeminen ja harrastaminen koiran kanssa on tärkeää, koska nykypäivänä tiedetään, että koira kuin koira kaipaa elämäänsä virikkeitä ja aktiviteettejä voidakseen hyvin. Koiran aktivointi ei tietenkään tarkoita sitä, että sen kanssa täytyisi välttämättä lähteä harrastamaan jotain tiettyä koiraharrastuslajia, vaan koiran elämää on mahdollista virikkeellistää monin tavoin myös ihan vain kotona tai kodin lähiympäristössä.

Esimerkiksi liikkuminen luonnossa, mahdollisuus nenän käyttöön, sallitun pureskeltavan tarjoaminen, ruoan tai muiden asioiden etsintä, yhdessä leikkiminen tai vaikka temppujen opettaminen ovat hyviä tapoja aktivoida koiraa - ja vähän omistajaakin siinä sivussa! Koiran arkiaktivoinnin lisäksi koirien mahdollisia harrastuksia on lähes lukematon määrä. Näitä ovat esimerkiksi koiraharrastuslajit, kuten koiratanssi, tottelevaisuuskoulutus eli toko, rally-toko ja agility. Tässä artikkelissa keskitymme agilityyn.

 

Mörkö hyppyesteellä

Mörkö-koira hyppyesteellä. Kuva: Mathias Simonaho

 

MIKÄ AGILITY?

Agilityn nimi tulee englannin kielestä, ja se tarkoittaa ketteryyttä. Tämä sana kuvaakin lajin luonnetta melko hyvin, koska kyseessä on eräänlainen esteratakilpailu, jossa pääosaa näyttelevät nopeus ja ketteryys. Agility ei ole pelkästään koirien laji, vaan sitä harrastavat myös esimerkiksi hevoset, kissat ja jopa kanitkin - toki eivät tietenkään samoissa kisoissa keskenään, vaan joka eläimelle on kehitetty agilitystä ja esteistä hieman omanlaisensa versio. Tässä kirjoituksessa keskitymme kuitenkin pelkästään koirien agilityyn.

Agilityssä koira suorittaa tuomarin suunnitteleman esteradan ohjaajansa antamien vihjeiden perusteella. Tavoitteena on suorittaa rata mahdollisimman nopeasti ja virheettömästi. Ohjaaja saa juosta koiran rinnalla, mutta hän ei saa itse koskea esteisiin eikä koiraan. Koiraa saa ohjata käsimerkein, suullisin käskyin ja vartaloavuin. Myös kehuminen on sallittu radalla, mutta fyysisten palkkioiden (esim. namit tai lelut) tuominen radalle on kielletty. Ratojen pituus ja esteiden määrä vaihtelee jonkin verran tuomarista riippuen, mutta keskimäärin ratojen pituudet ovat noin 180 - 200 metrin luokkaa. Tuomari myös määrittää radalle ihanneajan, jossa koirakon pitäisi radasta selviytyä tai muuten heille langetetaan aikavirhettä. Yleensä agilityradalla vierähtää aikaa alle minuutti, joten kyseessä on melkoisen nopea suoritus, kun vertaa esimerkiksi tottelevaisuus- tai rally-tokokokeisiin, joissa suoritus kestää nopeimmillaankin useita minuutteja. Toki näissä lajeissa vauhti ei olekaan arvostelukriteeri samaan tapaan kuin agilityssä.

Agility sai vuonna 2016 virallisen urheilulajin statuksen, jonka myöntää Valtion liikuntaneuvosto. Eikä mikään ihme: agilityssä kun ei juokse vain koira, vaan yleensä myös ohjaaja saa pistää töppöstä toisen eteen, jos aikoo radalla pärjätä ja ehtiä ohjaamaan oikeisiin paikkoihin! Huipputason agility vaatii yleensä niin koiralta kuin ohjaajaltakin hyvää fysiikkaa. Agility on vauhdikas ja mielenkiintoinen laji, ja sellaisena se tarjoaa viihdettä myös yleisölle, vaikkei lajiin sen syvällisemmin olisi perehtynytkään.

 

Mörkö agilitykisoissa

Esteen ylitystä Pellon Agilityfästeillä. Kuva: Ville Saukkoriipi

 

MILLAISIA ESTEITÄ AGILITYSSÄ KÄYTETÄÄN?

Agilityradat muodostuvat seuraavanlaisista esteistä:

  • erilaiset hyppyesteet (ns. normaalihyppy eli aita, okseri, muuri, rengas ja pituus)
  • lisäksi radalla on yleensä useampia putkia, jotka voivat olla suoria tai aseteltu erilaisille mutkille
  • yleensä aina radalta löytyy myös pujottelu eli kepit
  • kontaktiesteet (A-este, puomi ja keinu)
  • myös umpitunneli eli pussi voi olla radalla, mutta tämä on nykypäivänä jo suht harvinainen

Kontaktiesteissä on sekä alussa että lopussa tietyn kokoinen alue, niin sanottu kontaktialue, joka poikkeaa väriltään esteen muusta väristä. Koiran täytyy estettä suorittaessaan osua tälle alueelle esteen kummassakin päässä, jotta este on suoritettu sääntöjen mukaisesti oikein. Agilityssä käytettävien esteiden kuvat ja tarkemmat mitat löytyvät agilitysääntöjen laji- ja arvosteluohjeesta (s. 14 lähtien). Ratatyyppejä agilityssä on normaalikisoissa kaksi: agilityradat ja hyppyradat. Näiden ero on käytännössä siinä, että hyppyradalla ei ole kontaktiesteitä ollenkaan. Siksi hyppyradat ovat usein vielä agilityratojakin vauhdikkaampia, ja tuomari saattaa asettaa niille myös tiukemman ihanneajan.

 

Nala hyppää rengasta

Renkaan hyppäämistä.

 

AGILITY KILPAILULAJINA

Suomessa agility on Kennelliiton hyväksymä virallinen koiraharrastuslaji, jonka hallinnoinnista vastaa Suomen Agilityliitto (SAGI). Suomessa järjestettävät viralliset agilitykilpailut ovat SAGIn alaisia, vaikka varsinaisena järjestäjänä toimivatkin yleensä paikalliset koiraseurat, jotka ovat SAGIn jäsenyhdistyksiä. Agilitykilpailuun osallistuvan koiran on oltava tunnistusmerkitty (mikrosiru) ja rekisteröity. Myös monirotuinen koira voi osallistua kilpailuihin, jos se on tunnistusmerkitty ja rekisteröity Kennelliiton FIX-tunnistusmerkintärekisteriin. Koiran vähimmäisikä kilpailuihin on 18 kuukautta, ja koiran on oltava rokotettu Kennelliiton rokotusmääräysten mukaisesti. Koiralla on myös oltava agilityn kilpailukirja, jonka voi ostaa viimeistään kisapaikalta ennen ensimmäistä starttia. Ohjaajalla on oltava kisoihin osallistuessaan voimassaoleva agilityn kilpailulisenssi. Lisäksi ohjaajan on oltava jonkin SAGIn jäsenseuran jäsen (yleensä joku paikallinen koiraseura tai rotujärjestö).

 

AGILITYN KOKOLUOKAT

Agilityssä koirat jaetaan eri kokoluokkiin säkäkorkeuden perusteella. Kokoluokkia on Suomessa kansallisella tasolla viisi:

  • pikkuminit (XS = säkä alle 28 cm)
  • minit (S = säkä alle 35 cm)
  • medit (M = säkä 35-43 cm)
  • pikkumaksit (SL = säkä 43-50 cm)
  • maksit (L = säkä vähintään 43 cm).

Ennen ensimmäistä kisastarttia agilitytuomari mittaa koiran. Mittaustulos määrittelee sen, missä kokoluokassa koira voi jatkossa kilpailla, ja se merkitään ylös koiran kilpailukirjaan. Eri kokoluokat eivät kilpaile keskenään, ja niiden radat eroavat toisistaan mm. estekorkeuksien puolesta. Esimerkiksi mini-luokassa on sallittua käyttää hyppyjä, joiden rimat ovat 20, 25 tai 30 sentin korkeudessa, kun taas makseilla rimat voivat olla 50, 55 tai 60 sentin korkeudessa. Toisinaan tuomari saattaa myös suunnitella eri kokoluokille vähän erilaiset rataprofiilit tai käyttää eri mittaisia estevälejä, koska pienten ja isojen koirien liikkeissä ja esim. laukan pituudessa on eroja.

 

AGILITYSSÄ ETENEMINEN

Tasoluokkia agilityssä on kolme: 1-luokka, 2-luokka ja 3-luokka. Eri luokat eroavat toisistaan esimerkiksi ratojen vaativuuden ja vaaditun nopeuden suhteen. Luokasta toiseen koirakko siirtyy saavutettuaan kilpailuissa tietyt, agilitysääntöihin kirjatut tulokset. Vaatimukset riippuvat luokasta: 1-luokasta 2-luokkaan nouseminen on ns. helpompaa kuin 2-luokasta 3-luokkaan nousu. 3-luokka on agilityn ylin tasoluokka, ja siellä koirakon on mahdollista tavoitella agility- ja hyppyvalion arvoa.

 

Esimerkkejä eri luokkien radoista. Juttu jatkuu videoiden alapuolella.

 

 

 

Agilitykilpailuissa tavoitteena on niin kutsuttu 0-tulos, joka tarkoittaa sitä, että rata on suoritettu ilman ratavirheitä (esim. rimojen tiputukset ja virheet kontaktiesteillä) ja ilman yliaikaa. Tietyistä virheistä koirakon suoritus voidaan myös hylätä: esimerkiksi jos joku este jää kokonaan suorittamatta tai koira suorittaa esteen väärästä suunnasta. 0-tulokset kirjataan ylös koiran kilpailukirjaan ja samoin sinne merkitään ylös myös muut kisasaavutukset, kuten palkintosijoitukset. Pelkät 0-tulokset eivät riitä luokasta toiseen siirtymiseen, vaan merkitystä on myös sillä, ovatko tulokset agility- vai hyppyradoilta, moneltako eri tuomarilta tulokset ovat ja paljonko kisaajia kokoluokassa on ollut (1-luokassa osallistujamäärällä ei vielä ole merkitystä).

Aikaisemmin koirakon oli pakko siirtyä tasoluokasta toiseen, kun luokanvaihtoon oikeuttavia tuloksia oli saavutettuna kolme, mutta nykyiset agilitysäännöt mahdollistavat senkin jälkeen alemmassa luokassa kisaamisen jatkamisen; kuitenkin enintään siihen asti, kunnes 0-tuloksia on kertynyt kaikkiaan kahdeksan. Tästä on hyötyä esimerkiksi tilanteissa, joissa ohjaaja haluaa itselleen tai koiralleen lisää kisakokemusta ennen vaativammille radoille siirtymistä. Halutessaan koirakko voi toki edelleen siirtyä seuraavaan tasoluokkaan kolmen luokanvaihtoon oikeuttavan tuloksen jälkeen. Tarkempaa tietoa agilityn säännöistä ja ohjeista löytyy SAGIn materiaalipankista.

 

Mörkö ja agilityvalioruusuke

Agility tarjoaa ennen kaikkea mukavaa yhteistä harrastamista mutta myös mainetta ja kunniaa.

 

SOPIIKO AGILITY KAIKILLE?

Agilitystä kuulee joskus puhuttavan kaikille koirille sopivana lajina, mutta ennen lajin aloittamista on hyvä kysyä itseltään, onko oma koira fyysisiltä ja henkisiltä ominaisuuksiltaan sellainen, että se sopii agilityyn. Erityisen tärkeää on, että agilityä harrastava koira olisi terve, eikä sillä ole ylipainoa, sillä tiukat käännökset ja esteiltä laskeutumiset kuormittavat koiran kehoa ja niveliä. Ylipaino pahentaa niveliin kohdistuvaa rasitusta. Agilitykoiralla olisi myös hyvä olla kohtuullisen hyvä kehonhallinta, jotta se kykenee hallitsemaan liikkeensä myös kovassa vauhdissa ja säilyttämään tasapainonsa esteillä. Tämä on toki asia, jota pystyy jossain määrin vahvistamaan sopivilla harjoituksilla.

Agility on vauhdikas laji, ja nopeuden myötä myös riskit kasvavat. Loukkaantumisriski kasvaa myös, jos agilityä lähdetään tekemään niin sanotusti kylmiltään ilman, että ohjaajalla tai koiralla on riittäviä pohjataitoja lajiin. Siksi on suositeltavaa, että agilityn harrastaminen aloitettaisiin aina sopivalta alkeiskurssilta, jolloin kokenut kurssinvetäjä opastaa agilityn saloihin ja koira tutustutetaan esteisiin ja niiden oikeanlaiseen suoritustapaan turvallisesti. Tärkeä osa agilityn harrastamista on myös se, että ohjaaja osaa ohjata koiraansa selkeästi ja turvallisesti, ja tämä onkin hyvän agilitykurssin yksi oleellisimpia oppeja. Sanonta "hiljaa hyvä tulee" pätee agilityssä harvinaisen hyvin. Alkeisopetuksessa ei kannata kiirehtiä, sillä kiirehtiminen yleensä kostautuu myöhemmin.

 

Jedi hyppää muuri-estettä

Jedi-koira ylittämässä muuria.

Agility on lajina hyvin suosittu, joten myös koulutustarjonnassa on hajontaa suuntaan jos toiseenkin. Siksi ennen kurssille ilmoittautumista olisi hyvä hieman selvittää, millaisin menetelmin kurssilla asioita opetetaan, kuka kurssia vetää ja millainen on hänen kokemuspohjansa agilityyn ja sen koulutukseen. Lisäksi kannattaa tutustua siihen, millaiset harjoitteluolosuhteet kurssi tarjoaa (esim. esteiden kunto ja hallin/kentän pohjamateriaali). Ei ole yhtään huonompi idea kysellä kokemuksia ja suosituksia jo pidempään lajia harrastaneilta.

Kaikista koirista ei tule agilitytähtiä, kuten ei kaikista tule myöskään tokotykkejä tai rally-tokomestareita. Siksi koiraa ei koskaan pitäisi ottaa vain jotain tiettyä harrastuslajia silmällä pitäen, vaan harrastuslajit valitaan aina koiran mukaan. Agility on lajina sellainen, että monet koirat kyllä tykästyvät siihen kovasti, mutta kaikille ei näin suinkaan käy, ja silloin ohjaajan velvollisuus on kuunnella koiraansa ja miettiä tarvittaessa muita harrastuksia. Miksi hakata suotta omaa ja koiransa päätä seinään kuukaudesta ja vuodesta toiseen, jos koira ei selvästikään lajista nauti, eikä edistystä asiassa tapahdu?

Joillekin koirille agility on myös niin jännittävä ja kiihdyttävä laji, että ne menettävät radalla itsehillintänsä, jolloin on jälleen suurempi riski sille, että radalla sattuu vahinkoja. Myös tällaisissa tilanteissa on hyvä miettiä lajin jatkamisen mielekkyyttä. Onko koiralla edellytykset harrastaa turvallisesti, jos se suorittaa tehtäviä esteisiin törmäillen, rimoja roiskien ja käännöksissä kaatuillen? Koira itse ei välttämättä päällisin puolin näytä olevan näistä vahingoista moksiskaan, kun vire on tarpeeksi korkealla, mutta mitä tällainen tekee koiran keholle pitkässä juoksussa? Virhearviointeja toki tapahtuu kaikille silloin tällöin, mutta jos koiralle tuntuu sattuvan ja tapahtuvan kaikenlaista lähes joka treeneissä, pitäisi hälytyskellojen tällöin soida.

Teksti: Sanna Vartiainen

Tässä vielä agilityyn liittyvää selailtavaa:

 

Tässä vielä pieni vilkaisu agilitytreenaamiseen: