Opas: Koiran ensiapupakkaus

Kuinkahan monella koiraihmisellä on kotona oma ensiaputarvike- ja lääkekaappi myös nelijalkaisille kavereille? Jos sellaista ei vielä ole, asia kannattaa korjata saman tien! Koirien kanssa eläessä kun sattuu ja tapahtuu, eikä onnettomuus katso aina aikaa tai paikkaa. Vakavimmissa tapauksissa ensisijainen osoite on tietenkin eläinlääkäri eikä lääkekaappi, mutta aina eläinlääkäriinkään ei ole mahdollista päästä sillä samalla sekunnilla, joten jonkinlainen kokoelma ensiaputarvikkeita olisi ihan hyvä olla olemassa kaiken varalle. Jotkut pienemmät haaverit on myös mahdollista hoitaa ihan kotikonstein, joten tästäkin syystä on hyvä, jos kotoa löytyy valmiiksi ainakin tietyt perusvälineet.

Tässä artikkelissa käydään läpi mahdollisia arjen tilanteita, joissa ensiapulaukku sisältöineen on suureksi avuksi.

Ensiaputarvikkeet voi toki hankkia kaikki erikseen, mutta koirille myydään myös valmiita ensiapupakkauksia, joissa on mukana joitain perustarvikkeita. Valmista ensiapupakkausta voi ja kannattaa sitten täydentää tarpeiden mukaan. Pakkaus on myös ihan kätevä esimerkiksi reissatessa, jolloin koiran ensiaputarvikkeet saa pakattua tiiviisti yhteen paikkaan. Voit tutustua ensiapupakkausten valikoimaamme täällä.

MITÄ ENSIAPUTARVIKKEITA KOIRALLE OLISI SYYTÄ OLLA?

1. Sidetarpeita: haavataitoksia, sideharsoa, kipsinalusvanua, itseensäliimautuvaa sidettä, ihoteippiä
2. Kirvelemätöntä ihopuhdistetta (esim. Septidin tai Betadine)
3. Pienet sakset, karvanleikkuri
4. Haavavoide (esim. Vetramil)
5. Pinsetit
6. Suojatossuja
7. Suojakauluri
8. Kertakäyttöhanskoja
9. Silmähuuhdetta
10. Verenvuotoa tyrehdyttävä pulveri
11. Punkkipihdit/lasso
12. Kylmägeelipakkaus (säilytetään pakastimessa)
13. Eri kokoisia ruiskuja (esim. lääkkeiden annostelua tai ihorikkoumien huuhtelua varten)
14. Kuumemittari
15. Kuonokoppa

Näillä tarvikkeilla ensiapu on jo hyvissä käsissä, mutta hyödyllisten lisäyksien varalta kannattaa pitää silmänsä auki!

Ensiaputarvikkeiden ja lääkelaatikon inventointia apuaisten kera.

Tässä muutamia esimerkkejä siitä, mihin edellä lueteltuja ensiaputarvikkeita voi tarvita:

Pienet haavat, nirhaumat tai muut ihorikkeymät hoidetaan yleensä niin, että tarvittaessa lyhennetään karvat vaurioalueelta ja sen ympäriltä joko saksilla tai karvanleikkurilla. Tämän jälkeen alue huuhdotaan vedellä ja/tai puhdistetaan ihopuhdisteella. Puhdistuksen jälkeen alueelle voi levittää Vetramil-voidetta, tai jos se tihkuttaa pieniä määriä verta, voi sen tilapäisesti suojata teippaamalla päälle haavataitoksen. Suojalapuissa sun muissa kannattaa kuitenkin varoa sitä, ettei alue ala hautua, eli suoja pitää vaihtaa uuteen riittävän usein ja se kannattaa jättää pois mahdollisimman pian. Jos koira on vaurioalueesta tippaakaan kiinnostunut, eli yrittää esimerkiksi nuoleskella sitä, kannattaa tällöin sujauttaa välittömästi suojakauluri päähän. Mikäli vamma ei lähde selvästi paranemaan kotihoidolla muutamissa päivissä tai se näyttää tulehtumisen merkkejä (paha haju, turvotus, punoitus, märkäeritys, kosketusarkuus), on syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin.

Toisten koirien tai muiden eläinten aiheuttamat puremavammat voivat olla syviä ja tulehtua herkästi, joten sellaiset kannattaa yleensä aina käydä näyttämässä eläinlääkärissä. Samoin muut isot, syvät ja/tai voimakkaasti verta vuotavat haavat kuuluvat aina eläinlääkärin hoidettavaksi, koska ne voivat vaatia esimerkiksi tikkausta ja koira puolestaan saattaa tarvita tilanteen vakavuudesta riippuen muuta tukihoitoa, kuten nesteytystä.

Leikkiessäkin saattaa joskus hammas vahingossa kolahtaa...

Mikäli haavan on aiheuttanut jokin vierasesine, esimerkiksi pieni tikku, voi sen koettaa varovasti poistaa haavasta pinsettien avulla, mikäli vierasesine on nähtävissä ja koira suostuu toimenpiteeseen ilman rauhoitusta. Vierasesine voi ihon alle jäädessään aiheuttaa esimerkiksi paiseen, joten mikäli sitä ei saada kokonaan nypättyä pois kotikonstein tai se on ihon alla näkymättömissä, kannattaa suunnata eläinlääkäriin. Ensiapuna alueen voi kuitenkin huuhdella, puhdistaa ja suojata sekä estää koiraa aiheuttamasta alueelle lisävammaa pukemalla sille suojakaulurin. Isommat vierasesineet on syytä jättää eläinlääkärin poistettavaksi.

Jos haavauma tai muu ongelma on tassun alueella, kannattaa alue ulkoillessa suojata veden- ja lianpitävällä suojatossulla. Suojaaminen on tärkeää myös kynsivaurioissa, jotka vaativat usein eläinlääkärin hoitoa. Tyveen asti tai lähelle sitä haljennut kynsi täytyy yleensä kuoria, jolloin kynnen kova sarveisosa poistetaan nukutuksessa. Näin kynnen alue pääsee kunnolla paranemaan, ja uusi kynsi kasvamaan tilalle normaalisti. Kynsivaurioissa on olemassa kynsivalli- ja jopa luutulehduksen riski, joten tästäkin syystä käynti eläinlääkärillä on paikallaan, jotta voidaan arvioida esimerkiksi antibioottilääkityksen tarve.

Mörkö-koira esittelee tassusidettään.

Kynsivaurioissa ja muissakin tassun alueen vammoissa tassua täytyy usein alkuvaiheessa suojata tassusiteellä. Siksi tassusiteen teko kannattaa opetella ja samalla totuttaa omaa koiraansa siteen laittamiseen.

Tassusiteen teon yksityiskohdat saattavat hieman vaihdella riippuen tekijästä, mutta pääpiirteittäin homma menee näin:

1. Hoidettava alue (esim. haava tai kuorittu kynsi) puhdistetaan ja kuivataan, jonka jälkeen sen päälle laitetaan haavataitos (muuten vanu voi tarttua ikävästi kiinni).
2. Koiran varpaiden ja anturoiden väleihin laitetaan vanua hiertymien ehkäisemiseksi. Muista suojata myös kannusvarvas eli "peukalo".
3. Tassun ympäri kieritetään kipsinalusvanua (tai normaalia vanua, jos kipsinalusvanua ei ole saatavilla). Tämä pitää paketin ilmavampana ja estää siteen päällimmäisiä kerroksia hiertämästä.
4. Sen jälkeen tassun ympäri voi laittaa kerroksen joustavaa sideharsoa, mutta itse en ole tätä yleensä laittanut, kun paketti pysyy kasassa ilmankin.
5. Päällimäiseksi kieritetään itseensäkiinnittyvää tukisidettä napakasti, mutta ei liian kireästi!
6. Tassuside ei saa kastua, joten ulkoillessa sen päällä käytetään esimerkiksi suojatossua.
7. Jos side kuitenkin pääsee kastumaan, on se viipymättä vaihdettava!
8. Vaihtovälien suhteen noudata eläinlääkärin ohjeita. Nyrkkisääntönä on, että yleensä tassuside vaihdetaan päivittäin hoidettavan alueen puhdistamiseksi, paranemisen seuraamiseksi ja tassusiteen mahdollisesti aiheuttamien vaurioiden - esim. hautuminen tai hiertymät - havaitsemiseksi ja ehkäisemiseksi.

Katso ohjeet tassusiteen tekoon alla olevalta videolta:

Lievän hotspotin eli pinnallisen kostean ihotulehduksenkin voi yrittää hoitaa kotikonstein: hotspotin ympäriltä ajetaan karvat mahdollisimman lyhyeksi ja sen verran isolta alueelta, että hotspotin reunoilta näkyy reilu kaistale tervettä ihoa. Aluetta voi puhdistaa 1 - 2 kertaa vuorokaudessa esim. laimennetulla Betadinella (tai jos alue on kovin arka, puhdistukseen kannattaa mieluummin käyttää jotain suihkutettavaa valmistetta). Kostealle ihotulehdusalueelle ei yleensä suositella kovin voidemaisia hoitotuotteita, koska ne saattavat estää ihoa hengittämästä ja hautoa kosteutta allaan, jolloin paraneminen hidastuu. Kauluria käytetään tarvittaessa, jotta koira ei pääse nuolemaan tai raapimaan ihotulehdusaluetta.

Silmähuuhde kannattaa pitää ensiaputarvikkeissa mukana siltä varalta, että koiralla ilmenee yllättäen silmäoireita (siristely, silmävuoto).Tällöin ensiapuna silmä huuhdotaan esim. vierasesineiden (hiekka, pöly, kasvinosat tms.) varalta ja mikäli oireilu jatkuu, kannattaa vaivaa mennä näyttämään eläinlääkäriin.

Sure Clot eli verenvuotoa tyrehdyttävä pulveri on käytännöllinen tuote, jos vahingossa koiran kynsiä leikatessa napsaiseekin liikaa ja osuu kynnen ytimeen eli ns. verikynteen. Ytimessä on verisuonia ja hermotusta, joten siihen osuminen käy koiralle yleensä kipeää. Vahinkoja kuitenkin sattuu, mutta silloin ei pidä itse säikähtää ja panikoitua, koska se on melkoisen varma tapa saada koirakin panikoitumaan - ja mahdollisesti pelkäämään kynsienleikkausta lopun ikäänsä. Vaikka verikynteen leikkaaminen sattuu, se ei kuitenkaan ole koiralle suuremmin vaaraksi. Kokeneet kynnenleikkaajat neuvovatkin, että jos osut vahingossa verikynteen, leikkaa kynnet ensin rauhassa loppuun ja ryhdy vasta sitten tyrehdyttämään vuotoa, jos se on tarpeen. Joskus vuoto saattaa tyrehtyä itsestäänkin kynsienleikkuun aikana.

Jos Sure Clottia ei ole ehtinyt koiransa ensiaputarvikkeiden joukkoon hommaamaan, samaan tarkoitukseen melko hyvin sopiva köyhän koiramiehen tai -naisen ratkaisu on perunajauho. Tai joskus voi auttaa sekin, että vuotavaa kynttä painaa jonkin aikaa jääpalalla, sillä kylmä supistaa verisuonia.

Kylmägeelipakkaus on myös usein käyttökelpoinen, sillä kylmä toimii ensiapuna joissain lihasvammoissa, esimerkiksi venähdyksissä ja revähdyksissä, ja niitähän saattaa sattua mille koiralle vain: joku liukastuu jäällä, joku astuu kuoppaan, joku törmää puuhun tai kolaroi koirakaverin kanssa, joku vetää voltin agilityputkessa, joku juoksee jääkaapille ja vauhdin hurmassa lähteekin liukkaalla lattialla jalat alta jne. Venähdyksissä ja revähdyksissä nopeasti aloitettu kylmähoito parantaa yleensä ennustetta ja nopeuttaa toipumista. Kylmää annetaan ensimmäisen vuorokauden aikana vaurioalueelle useita minuutteja kerrallaan, ja tätä toistetaan useita kertoja päivässä. Varsinkin vähäturkkisella tai karvattomalla eläimellä kylmägeelipussin ja ihon väliin kannattaa laittaa jokin kangas estämään kylmettymistä.

Lihasvamman oireet riippuvat vamman vakavuudesta ja sijainnista, mutta yleensä siihen liittyy esim. ontumista, turvotusta vaurioituneen lihaksen alueella ja kipua. Vaurioalueella voi myös näkyä mustelmaa (sinertävänpunertava alue ihossa), mutta tätä voi paksuturkkisella koiralla olla vaikea havaita. Eläinlääkäriin on syytä suunnata mahdollisimman nopeasti, jos ontuma on voimakasta, koira on kovin kipeä, joku kohta esim. jalasta on voimakkaasti turvonnut tai lihaksen alueella näkyy selkeä kuoppa tai kohouma (joskus lihasvammat voivat vaatia kirurgista korjausta ja silloin nopea hoitoonpääsy on valttia).

Kuumemittari on hyvä olla olemassa samasta syystä kuin ihmisilläkin: koiran lämmönseurantaa varten. Terveen koiran normaalilämpö on suunnilleen 38,5 astetta, mutta vaihtelua on hieman molempiin suuntiin (n. 37,5 - 39,2 asteen välillä). Siksi oman koiran normaalilämpö kannattaa tarkistaa sen ollessa terveenä, jotta mahdolliset muutokset on helpompi havaita ajoissa. Koiran ruumiinlämpö mitataan peräsuolesta, joten siksi sille kannattaa hommata oma (digitaalinen) kuumemittari, joka puhdistetaan hyvin aina käytön jälkeen - ja pidetään erillään ihmisten kuumemittarista. Nopeus on eläimen kuumemittarille hyvä ominaisuus, koska kukapa sitä viihtyy kuumemittari takapuolessa kovin pitkiä aikoja...

Mittarin kärkeen on hyvä laittaa jotain liukastetta (esim. vaseliinia tai muuta voidetta), jotta se ei tunnu koirasta niin epämiellyttävältä. Mittari työnnetään koiran peräsuoleen, koiran koosta riippuen suunnilleen 1 - 2 sentin syvyyteen. Mittari olisi hyvä saada peräsuolen limakalvoa vasten, joten sitä kannattaa kevyesti kääntää jommalle kummalle sivulle. Mittari antaa todennäköisesti virheellisen tuloksen, jos se työnnetään ulostemassan sisään. Virhetuloksen varalta lämpö on hyvä varmuuden vuoksi mitata muutaman kerran putkeen.

Koiran ruumiinlämpö kannattaa tarkistaa, jos epäillään esimerkiksi lämpöhalvausta, kylmettymistä tai jos koiran yleisvoinnissa tapahtuu muutoksia (esim. vaisuus, huonovointisuus). Eläinlääkäriin soitettaessa saatetaan kysyä, onko koiralta mitattu lämpö, joten tämä on hyvä olla esitietona. Koiran kirsun tai tassujen lämpötilasta ei voi päätellä sitä, onko koiralla kuumetta vai ei, vaikka näinkin joskus kuulee väitettävän.

Ruumiinlämmön mittausta.

Kuonokoppa saattaa särähtää joidenkin koiraihmisten korvaan, mutta ihan turhaan. Se on oikeasti hyvä apuväline sellaisissa toimenpiteissä, joissa koira saattaa kokea tarpeelliseksi käyttää hampaitaan. Puremiskynnys on eri koirilla erilainen, mutta kilttikin koira saattaa purra itsepuolustukseksi, jos se on esimerkiksi kovin kipeä tai siihen sattuu yllättäen. Kuonokopan avulla omistaja saa varmuutta hoitotoimenpiteiden suorittamiseen tai ensiavun antamiseen, kun tietää, ettei koira pysty puremaan, ja näin ollen tilanne voi olla myös koiralle helpompi ja hommat saadaan suoritettua nopeammin ilman turhaa tappelua.

Koiran hoitomyönteisyyttä erilaisiin toimenpiteisiin voi ja kannattaa harjoitella ennalta, mutta kaikkiin tilanteisiin on vain yksinkertaisesti mahdotonta varautua, joten siksi kuonokoppa on hyvä olla olemassa kaiken varalle. Toki sen käyttöä olisi hyvä myös harjoitella koiran kanssa positiivisin menetelmin jo ennakkoon. Hätätapauksessa koiralle voi tehdä kuonositeen myös esimerkiksi sideharsosta tai vaikka huivista tai vyöstä, mutta nämä eivät välttämättä estä puremaa niin hyvin kuin kuonokoppa. Sellaista kuonokoppaa tai kuonosidettä, joka estää koiraa täysin avaamasta suutaan, ei saa käyttää, mikäli koiran suusta valuu eritteitä, kuten verta, oksennusta tai kuolaa, sillä tällöin tukehtumisvaara on läsnä.

Erilaisia kuonokoppia.

EA-tarvikkeiden lisäksi koiran lääkekaapista olisi hyvä löytyä:

1. Parafiiniöljyä (ensiapu pahassa ummetuksessa tai vierasesine-epäilyssä. Apteekista ilman reseptiä)
2. 3% vetyperoksidia (koiran oksennuttamiseen. Apteekista ilman reseptiä)
3. Lääkehiiltä (ensiapu monissa myrkytysepäilyissä. Apteekista ilman reseptiä)
4. Sokeria tai hunajaa (xylitolimyrkytyksen ensiapu oksennuttamisen jälkeen. Ruokakaupasta)
5. Ripulinhoitovalmistetta mahavaivojen varalta (Annetaan pakkauksen ohjeen mukaan. Saatavilla eläintarvikeliikkeistä, eläinlääkäriasemilta tai apteekista ilman reseptiä)
6. Kyytabletteja (äkillisiin allergisiin reaktioihin, esim. ampiaisenpistot. Apteekista ilman reseptiä)
7. Koirille tarkoitettua kipulääkettä (eläinten kipulääkkeet ovat reseptilääkkeitä, joten niitä ei yleensä saa ilman käyntiä eläinlääkärissä. Ihmisten kipulääkkeitä ei suositella koirille, jotkut niistä voivat olla jopa hengenvaarallisia!)

Suun kautta annettavien valmisteiden yhteyteen kannattaa myös laittaa annosteluohjeet vaikka erillisellä lapulla, mikäli pakkaus ei suoraan sisällä annosteluohjetta koiralle. Silloin ei tarvitse kiireessä lähteä metsästämään luotettavaa nettilähdettä, mikäli esim. eläinlääkäriäkään ei saa samantien kiinni. Pakkauksiin kannattaa merkitä myös avaamispäivämäärä, jotta valmisteet muistaa päivittää silloin tällöin tuoreempiin.

Mikäli olet epävarma koiran oireiden vakavuudesta, hoidosta/ensiavusta tai jonkin lääkkeen tai muun tuotteen annostelusta, ota aina ensin yhteys eläinlääkäriin!

Parafiiniöljyn annosteluohje: 1-5 ml/kg 1-3 kertaa vuorokaudessa. Parafiiniöljy juotetaan koiralle joko varovasti ruiskulla tai ruoan seassa. Jotkut koirat juovat öljyn myös sellaisenaan suoraan kupista, joten tätäkin voi kokeilla. Parafiiniöljy ei imeydy ruoansulatuskanavassa, joten siksi se sopii yleensä hyvin suoliston "liukastamiseen", jolloin mahdollinen ummetusmassa tai vierasesine pääsee paremmin liikkumaan eteenpäin. Jos koiralla on jatkuvasti ummetusta, tulisi taustasyy selvittää (syynä voi olla esim. sopimaton ruokavalio). Parafiiniöljyn lisäksi suositellaan ummetustapauksissa tarjoamaan koiralle runsaasti vettä joko sellaisenaan tai ruoan seassa. Myös kuitupitoinen ruoka ja liikunnan lisääminen voi auttaa. Jos koira oksentaa parafiiniöljyn ulos tai öljy ei kulkeudu suoliston läpi, tulisi viipymättä ottaa yhteys eläinlääkäriin, koska kyseessä voi olla suolitukos.

3% vetyperoksidiliuoksen annosteluohje: 1-2 ml/kg (maksimiannos on 50 ml, vaikka kyseessä olisi kuinka suuri koira tahansa). Jos koira on syönyt jotain haitallista (esim. nielaissut lelun) tai myrkyllistä (esim. tummaa suklaata), on ensiapuna yleensä koiran oksennuttaminen. Tällä pyritään saamaan vierasesine tai suurin osa haitallisesta aineesta mahalaukusta pois ennen kuin se ehtii jatkaa matkaa pidemmälle ruuansulatuskanavaan. Ennen oksennuttamista koiralle on hyvä antaa pieni annos pehmeää ruokaa, jos se suostuu syömään. Jos haitallisen aineen syömisestä on kulunut yli kaksi tuntia aikaa, ei oksennuttamisesta todennäköisesti ole enää hyötyä.

Ennen koiran oksennuttamiseen käytettiin ruokasuolaa, mutta sitä ei enää nykyään ensisijaisesti suositella suolamyrkytysvaaran takia. Mikäli vetyperoksidia ei ole saatavilla, voi suolalla oksennuttamista kokeilla kerran: n. teelusikalliseen suolaa laitetaan muutamia tippoja vettä ja pyöritellään suolasta pallo. Suolapallo työnnetään koiran suuhun mahdollisimman syvälle kielen takaosan päälle, jotta koira nielaisee sen. Annostelua ei saa toistaa riippumatta siitä, oksentaako koira vai ei!

Koiraa EI SAA oksennuttaa, mikäli se on syönyt jotain, mikä voi ylöstullessaan vaurioittaa ruokatorvea, nielua tai suun aluetta. Tällaisia ovat esimerkiksi syövyttävät aineet (esim. vahvat hapot tai emäkset) tai hiilivedyt (bensiini, öljy). Oksennuttaa ei myöskään saa sekavaa, kouristelevaa tai tajutonta koiraa.

"En syönyt, silppusin vain!"

Lääkehiilirakeiden annosteluohje: 1-4 g/kg veteen sekoitettuna (1 grammaa kohti voi laittaa n. 5-10 ml vettä). Veteen sekoitettu lääkehiili annetaan koiralle ruiskulla varovasti suoraan suuhun tai esim. purkkiruuan seassa. Annostelun voi toistaa 4-6 tunnin välein. Lääkehiilen tarkoitus on estää myrkyllisten aineiden imeytymistä.

Jos koira on syönyt jotain terävää (esim. kepin paloja tai pirstoutuvia luita) voi sille antaa ensiavuksi purkkiparsaa. Parsan kuidut voivat kietoutua terävien vierasesineiden ympärille ja siten auttaa niitä kulkeutumaan suoliston läpi pienemmin vaurioin.

Lääkehiiliputeli tutkittavana.

Kyytablettien annosteluohje: 1 tabletti per 10 kg (max. 3 tablettia per koira). Kyytablettien vaikuttava aine on kortisoni, jota käytetään allergisten reaktioiden ensiapuna. Nimestään huolimatta kyytabletteja ei enää suositella koirille ensiavuksi kyynpuremissa, vaan silloin pitäisi aina ensisijaisesti päästä eläinlääkäriin mahdollisimman nopeasti! Poikkeuksen tekee tilanne, jossa purema uhkaa ahtauttaa koiran hengitysteitä. Silloinkin kyytabletit annetaan vain, mikäli niitä on valmiiksi mukana, eli tablettien hankkiminen ei hidasta eläinlääkäriin pääsyä. Pureman saanut koira pyritään pitämään mahdollisuuksien mukaan rauhallisena ja liikkumattomana, jotta myrkyn leviäminen hidastuisi. Tietenkin kyynpuremat sattuvat yleensä metsässä tai muuten syrjäisessä paikassa, josta täytyy tavalla tai toisella päästä pois, joten koira kannetaan sylissä tai hartioilla, jos se vain koiran koon puolesta on mahdollista. Isompi koira talutetaan pois metsästä rauhallisesti.

Eläinlääkärissä koira saa yleensä kyynpureman jälkeen tukihoidoksi nesteytystä ja sopivaa kipulääkettä suonensisäisesti. Hoidon tarkoituksena on säästää koiran sisäelimiä (ensisijaisesti munuaisia) kyynmyrkyn aiheuttamilta vaurioilta, hoitaa yleisvointia ja lääkitä kipua. Joillain klinikoilla on myös olemassa kyynmyrkyn vasta-ainetta. Valmiste on kallis ja sen käyttöön liittyy omat riskinsä, mutta joissain tapauksissa se voi kuitenkin olla ainoa keino pelastaa koiran henki.

Vaikka kyytabletteja ei kyynpuremissa käytettäisikään, niitä on silti hyvä olla olemassa muiden allergisten reaktioiden varalta. Esimerkiksi joidenkin hyönteisten - kuten ampiaisten, hyttysten tai mäkäräisten - pistot tai puremat saattavat tehdä koirankin olon varsin tuskalliseksi ja silloin kyytabletin kortisoni saattaa tuoda helpotusta pahimpaan kutinaan. Joskus koirilla tavataan mystisiä pään alueen ja kuonon turpoamisia, joiden aiheuttajaa voidaan vain arvailla, mutta jonkinlainen allerginen reaktio on kyseessä. Jos koiran yleisvointi on normaali (eikä ole syytä epäillä aiheuttajaksi kyynpuremaa), voi ensiavuksi kokeilla kyytablettia. Mikäli oireilu voimistuu tai koiran olo muuttuu tukalaksi tai sen hengitys vaikeutuu, on syytä suunnata nopeasti eläinlääkäriin.

MUU VARAUTUMINEN HÄTÄTILANTEISIIN

Hätätilanteiden varalta puhelimeen kannattaa tallentaa oman alueen päivystävän eläinlääkärin numero (tai numerot, mikäli alueella on useampia päivystäviä klinikoita). Ja jos koirien kanssa lähtee reissuun, ei ole yhtään pöllömpi idea jo etukäteen selvittää matkapaikan eläinlääkäritarjonta ja ottaa numerot talteen.

Teksti: Sanna Vartiainen

Aiheeseen liittyvää selattavaa:

• Punkkipihdit ja punkintorjunta
• Koiran ensiapupakkaukset
• Puhdistustarvikkeet
• Haavojen hoitovälineet ja suojakaulurit

 

 

LÄHTEET:

• Koiran uusi kotilääkäri -kirja (kirjoittaja eläinlääkäri Sari Haikka)
• Eri eläinlääkäriasemien internet-sivut